En ole pitkään aikaan kirjoittanut, koska olen ollut niin väsynyt hoitamisesta ja muusta työstä, lähinnä joogan ohjaamisesta. 

Nyt on aikaa kirjoittaa, kun äitini kuoli kaksi viikkoa sitten käsiini Marian sairaalassa.

Aion jatkaa tätä blogia ehkä vielä pitkäänkin. Muistelen äidin hoitamista. Näin joku saa omaishoitajan elämästä ja tilanteesta ehkä paremman kuvan kuin muuten. Kumpa joku päättäjä lukisi ja sitten ehkä miettisi omaishoitajien asioita uudelleen. Ehkä kirjoitan kirjankin aiheesta. Hoidinhan äitiä noin 23 vuotta.

Viime aikojen tilanteesta kertoo kirjeeni Myllypuron sairaalan henkilökunnalle:

-----Alkuperäinen viesti-----

Lähettäjä: Veikko Tarvainen [mailto:[email protected]]

Lähetetty: 12. helmikuuta 2009 3:05

Vastaanottaja: 'Ristolainen Maarit HKI/Terke'; 'Lunttila Hannele HKI/Terke'

Aihe: Salme

 

Hei,

 

Äiti kuoli lauantaina Mariassa noin kello viisi iltapäivällä. Se oli oikeastaan kaunis kuolema. Pidin äidistä kiinni, kun hengitys loppui. Hän taisteli loppuun saakka. Kuten taisteli hyväntahtoisesti elämässään.

 

Kiitos Salmen hoitamisesta. En ehkä olisi jaksanut viime vuosia, ellen olisi saanut hengähdystaukoja Myllypuron sairaalan ansiosta. Välittäkää Kiitokseni myös sairaalan sille ylihoitajalle, joka käsittääkseni ratkaisi Salmen sisääntulon Myllypuron sairaalaan muutama vuosi sitten. Sen jälkeen, kun olin kirjoittanut yleisönosastokirjoituksen Hesariin, että haluaisin äitini pääsevän Kaarina siskon kanssa samaan sairaalaan, vaikka se voisi olla vaikeaa byrokratian vuoksi, silloinen (ehkä myös nykyinen ylihoitaja) soitti minulle lomaltaan Lapista illalla ja sanoi, että kaikki on järjestettävissä.

 

Erittäin arvokasta minulle oli, että joustitte niin, että Salme oli viikonloput teillä ja arjet kotona. Viikko ja viikko olisi ollut liian raskasta minulle.

 

Kiitos

 

Veikko

 

 

Jokin aika sitten kerroin, että äiti sai hienon uuden pyörätuolin. Hieno se onkin. Mutta. Kuten usein muutenkin asiat ovat hankalia omaishoidossa kuten harakalla tervatulla katolla. Kun saa pyrstön irti, tarttuu nokka.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tätä pyörätuolia on hyvin hankalaa siirtää rappuja alas vanhan hissittömän talon kierreportaissa. Vanha tuoli oli siinä suhteessa paljon helpompi. Onneksi meillä on vakikuljettaja Kari Ring, joka aina suhtautuu hienotunteisen ammattilaisen tavoin kaikkiin vastoinkäymisiin. Mutta kyllä näkee, että pyörätuolin vetäminen on raskasta riskillekin miehelle. Minä kun olen varmistajana vain, pääsen helpolla.

Jospa apuvälinetekniikan kehittämiseen suunnattaisiin noin 1 % siitä energiasta rahasta ja intohimosta, millä kaikenlaista viihdetekniikkaa kehitetään, silloin asiat olisivat aivan toisin.

Kohta ryhdyn tekemään omia www-sivujani:

www.veikkotarvainen.fi

Tänään keskiviikkona 21.11. joskus hyvin myöhään illalla, tai yöllä, sivut alkavat valmistua. Riippuu siitä, miten omaishoitajan aika antaa myöden.

Veikko

www.veikkotarvainen.fi

www.aijajooga.fi

http://aijajoogi.vuodatus.net/

 

 

Äiti on viikonloput hoidossa Myllypuron sairaalassa. Muuten en jaksaisi häntä enää hoitaa. Myllypurossa hoito on oikein hyvää. Mutta toki hoitajien liiallinen työtaakka sielläkin näkyy, kun henkilökuntaa ei ole tarpeeksi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Äiti on yleensä yhden hengen huoneessa, mikä erityisesti hänelle on paras ratkaisu. Siellä hän kuuntelee äänikirjoja kaikessa rauhassa ja nukkuu kaikessa rauhassa. Joskus äiti joutuu jakamaan huoneen jonkun toisen potilaan kanssa.

Nyt viime viikonloppuna äidillä oli huonekaveri. Kun soitin äidille, taustalta kuului, joko huonetoverin tai jonkun muu potilaan yksinpuhelua.

Vanhusten oikeudet eivät toteudu hyvin Suomessa. Moni vanhus joutuu viettämään loppuelämänsä sängyssä huoneessa, jossa muut vuodepotilaat saattavat puheillaan, huudoillaan ja valituksillaan häiritä vanhuksen rauhaa tuskallisesti.

 

Veikko

 

Äijäjoogin päiväkirja blogina: http://aijajoogi.vuodatus.net/

Äijäjoogien nettisivut: www.aijajooga.fi

 

Kävin eilen äidin kanssa katsomassa hänelle uutta pyörätuolia Koskelan apuvälinelainaamossa, koska äidin pää ei enää istuessa tahdo pysyä pystyssä ja istuminen tuottaa tuskaa jo pian. Siksi korkeaselkäinen ja niskatuellinen pyörätuoli on hänelle tarpeen. Paikalla kävi ilmi, että uudessa tuolissa selkänojaa voi kallistaa paljon taaksepäin ja jalkatukia voi nostaa eteenpäin ja koko kehikkoa voi kallistaa. Näin istuja saa itselleen mukavan asennon. Hieno homma, Ja hieno homma, että vempaimen saa ilmaiseksi pitkäaikaislainaan. Minä maksan mielelläni veroja.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Palvelu oli Koskelassa hyvin ystävällistä ja asiantuntevaa. Sain tietää, että makuuhavapatjasta olisi apua äidin tapauksessa, koska hän on 95 prosenttia ajastaan vaakatasossa. Senkin saa pitkäaikaislainaan.

 

Hyvä mutta raskas reissu äidille. Hän oli aivan uupunut sen jälkeen ja nukkui seuraavan päivän melkein kokonaan. Kesällä tullut infarkti vei entisiä vähäisiä voimia. Mutta onneksi hän on ahdistuksistaan huolimatta usein kiitollinen pienestäkin avusta.

 

Veikko

Äijäjoogin päiväkirja blogina: http://aijajoogi.vuodatus.net/

Äijäjoogien nettisivut: www.aijajooga.fi

 

 

 

 

 

 

Viime yönä kuten melkein aina ennenkin äitimuorin nukutus onnistui taatulla konstilla. Korvakuulokkeet korviin ja äänikirja päälle (Maailmankirjallisuuden parhaita koirakertomuksia). Kumma ilmiö. Mutta paljon parempi kuin unilääkkeet.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Näkövammaisten kirjaston eli Celian äänikirjapalvelu on maan mainio juttu. Niin sanotut lukemisesteiset eli näkevät, jotka vanhuuden tai muun syyn vuoksi, eivät voi enää lukea kirjoja, saavat postitse ilmaiseksi kotiinsa äänikirjoja. Se on ollut äitini yksi pelastus. Muuten aika olisi käynyt armottoman pitkäksi. Todennäköisesti äitini henkinen ja älyllinen kunto on äänikirjojen ansiosta pysynyt pidempään huomattavasti parempana kuin ilman kirjoja. Äiti on säästynyt nykyisen televisiotarjonnan demontoivalta vaikutukselta. Toki tuosta taudista on oireita, mutta siitä joskus myöhemmin.

Veikko

Äijäjoogin päiväkirja blogina: http://aijajoogi.vuodatus.net/

Äijäjoogien nettisivut: www.aijajooga.fi