En ole pitkään aikaan kirjoittanut, koska olen ollut niin väsynyt hoitamisesta ja muusta työstä, lähinnä joogan ohjaamisesta. 

Nyt on aikaa kirjoittaa, kun äitini kuoli kaksi viikkoa sitten käsiini Marian sairaalassa.

Aion jatkaa tätä blogia ehkä vielä pitkäänkin. Muistelen äidin hoitamista. Näin joku saa omaishoitajan elämästä ja tilanteesta ehkä paremman kuvan kuin muuten. Kumpa joku päättäjä lukisi ja sitten ehkä miettisi omaishoitajien asioita uudelleen. Ehkä kirjoitan kirjankin aiheesta. Hoidinhan äitiä noin 23 vuotta.

Viime aikojen tilanteesta kertoo kirjeeni Myllypuron sairaalan henkilökunnalle:

-----Alkuperäinen viesti-----

Lähettäjä: Veikko Tarvainen [mailto:[email protected]]

Lähetetty: 12. helmikuuta 2009 3:05

Vastaanottaja: 'Ristolainen Maarit HKI/Terke'; 'Lunttila Hannele HKI/Terke'

Aihe: Salme

 

Hei,

 

Äiti kuoli lauantaina Mariassa noin kello viisi iltapäivällä. Se oli oikeastaan kaunis kuolema. Pidin äidistä kiinni, kun hengitys loppui. Hän taisteli loppuun saakka. Kuten taisteli hyväntahtoisesti elämässään.

 

Kiitos Salmen hoitamisesta. En ehkä olisi jaksanut viime vuosia, ellen olisi saanut hengähdystaukoja Myllypuron sairaalan ansiosta. Välittäkää Kiitokseni myös sairaalan sille ylihoitajalle, joka käsittääkseni ratkaisi Salmen sisääntulon Myllypuron sairaalaan muutama vuosi sitten. Sen jälkeen, kun olin kirjoittanut yleisönosastokirjoituksen Hesariin, että haluaisin äitini pääsevän Kaarina siskon kanssa samaan sairaalaan, vaikka se voisi olla vaikeaa byrokratian vuoksi, silloinen (ehkä myös nykyinen ylihoitaja) soitti minulle lomaltaan Lapista illalla ja sanoi, että kaikki on järjestettävissä.

 

Erittäin arvokasta minulle oli, että joustitte niin, että Salme oli viikonloput teillä ja arjet kotona. Viikko ja viikko olisi ollut liian raskasta minulle.

 

Kiitos

 

Veikko